Those Days Are Gone

Elämä on kuljettanut tänne, Espoosen.
Uusi asunto, uusi mies, paljon uutta, ja ihanaa. Elämä vie meitä jokaista tiedostamattomasti ja tietoisesti. Minut se vei tänne, ison kaupungin sykkeeseen, sattuman summaa, täysosumaa. Paljon sitä mitä toivoin, ei koskaan tapahtunutkaan, paljon sitä mitä en osannut niinkään toivoa, tapahtui. Olen ollut tienhaarassa, valintojen edessä. Tein mielestäni oikean valinnan, suuren sellaisen, suuren, ainakin minulle.


Ylioppilasjuhlieni jälkeen, muutin vanhempieni luokse Muhokselle, ero silloisesta miehestäni oli selvää jo ennen juhlia. Työskentelin kesän 2010 Muhoksen leirintäalueella, yhdessä serkkuni kanssa.
Ajattelin erottuani, että nyt juoksen rakkautta karkuun. Ei miehiä. Toisin kävi. Työpaikkahan on otollinen paikka uusille suhteille. Rakastuin, en heti, mutta sen kolmen kuukauden aikana. Meidän ikäeromme takia, meni monet suhteet solmuun, mutta miten joku voi kieltää tai tuomita toisen rakkauden? Jos rakastaa niin sitäpä ei voi estää minkäänlaiset, politiikka lait, ihmisten tuomitsemiset tai päätökset.

Rakkaus on kuin paskahätä, se iskee yllättäen ja kovaa ;))

Muutin siis Espooseen Jarin luokse ja sain työpaikan, jonka perään opiskelupaikan aikuisopistosta. Nyt minusta pitäisi tulla parturi-kampaaja, ei pitäisi vaan minusta tulee ;)))Helsingistähän on tunnetusti helpompi lähteä ulkomaillekkin, joten on tullut käytyä Tallinnassa (monen monta kertaa) Berliinissä
sekä Pärnussa;

Olen rakastanut jokaista reissua. <3

Tällä hetkellä odotan kaikkein eniten Turkin reissua, jonne lähdetään 5-viikon päästä, viimeksi olen niin lämpimässä ollut 6-vuotiaana. Sitten olisi se Lontoon reissukin ensi keväänä edessä, ainakin toivottavasti. ;)

Kaikkea ihanaa on tullut osteltua noilta reissuilta, kuten esimerkiksi tuo ylläolevassa kuvassa oleva punainen talvitakki. Kaikesta ei jaksa kuvia tänne lisäillä, mutta yritän tässä lähipäivien aikana laittaa minulle tärkeimmistä ostoksistani kuvia ;))

Tässä lyhyesti kuulumisia näiltä päiviltä... ;)